Tärkeimmät otettiin mukaan eli ruoka. En tiijä miksi toi takki on mukaan otettu, päällä se ei ollut kertaakaan.

Viima ja Laura haettiin matkalta pemariin ja kuljettaja tiputti meidät ulos Tikkurilan asemalle. Siellä pamahti vielä Jörö emäntineen vastaan. Eli normireissuun oltiin lähössä ilmeisesti.

Mutsi oli ostanut tarpeeksi lippuja kuulemma.

Juna lähti raiteelta 2, ja aivan ajoissa. Meinas mennä pasmat sekaisin moisesta VR -touhusta.

Veettiin juoksulaukkaa 100 metrisen junan vieressä ettien oma vaunua.

Enkä muuten hypänny vaan mut viskattiin junaan. Ihme touhua.

Tärkeintä on omat eväät tuumas emännät. (toim.huom. lounge dogia suosittelee raatimme jo pelkän muovipullon vuoksi, nimi ja maku ovat mukava plussa)

Jos mutsi olis ollu fiksu se olis tajunnut että tällä lailla nukutaan koko yö, jotenkin se kuvitteli että koirat nukkuu lattialla ja ihmiset sängyllä. Toisin kävi kun meitsit kaikki 3 nukku mutsin päällä oikein makoisasti. Aamulla herättiin sitten Oulusta jossa Viiman mummo lahjoitti meille auton jolla matka jatkui kohti Pelloa.

Lapinporo-ja saukkokoirat pääsi rajajoelle jaloittelemaan. Mutsit hoki jotain että juoskaa Ruottiin mutta ei me joudettu, piti metästää palloja.

Mun pallojahan ne kaikki oli tiettyki.

Ei auttanu Viiman söpöily,

noi on niin nähty noi "söpöilyt". Tsekkaa taustalla ruåttin lippu!

Joten Viima päätti ryhtyä leijumaan.

Teeppä perässä!

Jiihaaa!

Aattelin loogistesti et helpompi o hypätä Viiman päälle, loppuu se leijuminen, sitäpaitsi Viiman piti olla sunnuntaina testiaidassa, aatelkaa jos se ois leijunu pois kokonaan!!!! Tavallaan siis pelastin tilanteen.

Noh, lauantaina sitten rytyytettiin sen 40 km aidalle odottelemaan omaa vuoroa ensimmäisessä kisaosallistumisessamme.

Oltiin kohtuu loppupäässä, mutta eihä se meitä haitannu.

Oheiset kuvat on sitten muiden ottamia koska mutsi ehkä oli aidassa mun kanssa, eikä tajunnut ottaa kameraa mukaan.

Dooh!

Meikä sano että sitten liikkuu porot. Copyright Mitra Korpela

Ja nehä liikku. Copyright Mitra Korpela

Mutsiki eri reippaasti tarpo hangessa. Copyrigth Susanna Koskinen

Sitte se oliki loppu. 2 aitaa ja muutama hetki. Ja taas jännättiin loppuaika sitten sijoitusta.

Sieltä ne pisteet tuli, ja meikäläiset 4. sija!  Eikä siinä kaikki, koska Louhi-sisko, oli eka! Vei koko kisan! Ja Jörö-veikka taas sitten 6. Boheemit soooo rules!

Sunnuntaina oli tilanne jolla homma alkoi, eli liekaporo. Siinä se nököttää lieassa.

Viima kävi kattomassa tyyppiä. Aika ruma oli kuulemma.

Vauhtiki katto samaa hommaa.

Sitte paimennusosuus, eli tässä Viima lähti hakemaan kissaa. Toi poroja takas. Jännä juttu.

Porot sai taas kyytiä. Ei paljoo ollu itepäisiä tokassa ku Viima käski.

Vauhti hoiti homman kanssa.

Lopputulemana molemmat naperot testistä läpitte ja Vapunen vielä KP:n kera. Hurjaa porukkaa ollaan Rumpulat.

Sitte ratsastettiin kaikki kohti auringonlaskua!

No ei sentään, hieno reissu takana. Ohessa vielä viralliset tiedot meikän kisapaimennuksesta:

pisteet 1. aita / 2. aita
hallittavuus ennen ajokäskyä 5 / 3
paimennuksen aloitustapa 3 /3
ajotapa 4 /3 (ala-aidassa on yliviivattu jahtaava ja ylä-aidassa alleviivattu jahtaava)
haukun taajuus ja laatu 5 / 4
etäisyys poroista 4 / 2 (ala-aidassa etäisyys sopiva, ylä-aidassa liian lähellä)
hallittavuus ajon aikana 5 / 4
ajon lopettaminen käskystä 5 / 4
palautuminen ajosta, rauhallisuus 5 /2
Yleisarvostelu:
yhteistyö 5 / 3
paimennusvastuu, itsevarmuus 5 /5
fyysinen kunto hyvä molemmissa aidoissa.
yhteispisteet 82/59:2 = 70,5

Haluamme tässä vielä onnitella erityisesti loistavaa Kasvis-rumpulaa hienosta pentueesta ja kasvis-isää joka reenasi meikäläisen veren maku suussa oikein kuntoon aitaa varten. <3

Ja tietysti Louhi-siskoa porukoineen täydellisestä suorituksesta! <3 Kuten myös Jörö-veikkaa <3

Mahtavaa oli nähdä taas niin paljon rumpuloita ja omistajia aidan vieressä, jatketaan jengi samaa rataa vaikka mitä sanoisivat. <3

Ensi vuoteen taas! <3