Terve!
Täällä ei tapahu mittään kummempia. Oon rääkänny uskollisesti Aidaa koska me molemmat tiputaan. Mä oon niin iso Nainen jo että mutsilla meni päivätolokulla ennenko tajus että juostaan.
Oikeemmin tän asian havainnollistamisessa auttoi Oiva koska 1 cm:n hajurako 1,5 tunnin lenkillä ei väljentynyt koko 1,5 tuntiin. Jotenkin ne osas päätellä siitä että ny on rakkautta ilmassa.
Aika reippaasti oon ollu. Oivaa on tiätty ikävä ja me huudellaankin välillä aitojen takaa toisillemme serenaadeja (musta Oiva on ku italialainen tenori!).

Äippä ja Täti tuli takasin!Jiihaa ja toi mukanaan tuikkeen viime vkolla. Mä en saanu kylläkään nähdä Tuiketta (koska en osaa kuulemma käyttäytyä), mut hei, väliiiiii! Ku sain sentään juosta onnesta pyörylänä pitkin rumpulan pihaa. Viimeksi siinä pihassa oli jotain vikaa kun mutsin kanssa käytiin työntelemässä leikkuukonetta. Äippä ja Täti oli piiloutuneet tosi hyvin! Aika epäreilua.
Oikeemmin Tuikkeen masussa kasvoi pieniä marsuja ja mutsi pääsikin jo samana iltana ihmettelemään mimmosesti ne marsut tulee maailmaan. Tuli sitten takasin tuntien päästä ja leiju pitkin takapihaa notta "iiihania pieniä palleroita". En kyllä saa niitäkään käydä kattomassa, ihan heti ainakaan.

Eilen pääsin pitkästä aikaa morottamaan äpyleitä kun niiden sijainti oli tien laidassa. Tosin nehän pelkäs mua niin paljon ku kerran haukahdin ja vähä keesiä nostin että ainakin yhden tyypin korva liikkui! Muuten olin tosi kiltisti kuulemma kun tulin aina ku huuvettiin ja nätisti osasin käppäillä mutsin perässä pellonlaidat.
Liikunnallisuuteni uusi homma on taas tää joka syksyinen lenkkeily. Eniten siinä pännii se ettei oikeen saa selvää näistä ihmisistä koska ne alottaa juoksemisen. Isäntä kuulemma on pilannut mut antamalla haistella kukkasia koko ajan. Mutsin kanssa ku juostaan ni ei pal haistella turhia. Muuten askel on kevyt ja syksyä on jo ilmassa. Palataan taasen!