Syksyn saapumisen yhteydessä on sihteeri joutunut myös matkustelemaan kohtuu paljon joten raunioreissut ovat jääneet yhden käden sormilla laskettavaan määrään.
Eilen kuitenkin palailtiin radalle Kasviksen kyydillä ja hienoa hienoa.

Yritin huijata ensin Mitraa näinkin selkeällä kuvalla "lumesta" jota oli lätkitty pitkin rataa palomiesten toimesta. Mutta se ryökäle oli samoin reeneissä Halon kanssa. Eikä edes vastannut huijailuumme!

No siitä sitten vain koiraa radalle.
Ronja on selkeästi hogannut mikä juttu tämä on. Jo B-pentueen rauniotapaamisessa meinasin pyörtyä onnesta kun neiti lähti sanoisinko, kohtuu rivakasti ukon perään.

Samoin eilen
Otettiin kolme näkölähtöä jossa ukko näytteli ensin Ronjalle laatikollista namppaa (johon neiti on hienosti ehdollistunut HAU HAUHAUHAU) ja kirmasi sitten radalla esteen taakse piiloon.

Ronjan puolustukseksi tuosta haukkumisesta voisi sanoa että ihan itse olen sille rasiaa härkkimällä opettanut notta hauhau. Ohjaajamme Kari kuitenkin totesi notta seuraavalla kerralla sitten aletaan karsimaan tuota perään haukkumista ja turhaa räkytystä pois. Perinteisesti laskemalla irti vasta kun haukku on loppu.

Lähti joka tapauksessa kuin mopo lapasesta neiti ukon perään ja tuli nätisti syötellen takaisin. Olen tosi iloinen, koska minusta tuntuu että Ronjalle tekee hyvää itsenäistyä ja myös ns. "pelkoni" siitä ettäkö neiti vierastaisi vieraita ihmisiä on täysin aiheeton. Neiti meinasi katketa onnesta kun ihmisiä oli joka paikassa ja jokaiselle piti käydä vemputtamassa lambadat.
Meidän osalta oikein onnistunut treeni ja toivonkin että pääsemme taas ensi vkolla jatkamaan ehkä jo Haamuilla!