Olipa päästäinen.

Meillä alkaa näemmä korvat edelleen löytyä paremmin ja paremmin. Olenkin huomannut että nyt 1,5 vuoden ikäisenä kun olen vihdoin suonut lapsosille (13 ja 11) päivälenkityksen ja kepo on jopa muutaman kerran nyt kirmaillut Ronpun kanssa lenkillä, alkaa tuo korvien suunta, kun Mutsi lähtee lenkille olla oikeaan päin.

Huvittavinta oli Saanan piipahtaessa poikien kanssa pihassa kuinka Aikuinen Nainen tämä meidän neiti onkaan. Riston leikit oli niiiiin lapsellisia, ja Eppu oli vaan ihana kun se ei lainkaan mennyt peppuun päin suorilta käsin. 3 tunnin jälkeen oli kyllä kevyttä kauraa neito pitkin lattioita.
Kiitos Saana & co!

Piiiiitkänä perjantaina päästiin äipän ja tädin kanssa katsastamaan Nurmijärven pitkospuut. Olipa mahtava reitti vaikkakin kovin kansoitettu kun aurinkokin näytteli naamaansa ja sehän saa tavallisetkin ihmiset liikkeelle. Neito käveli nätisti takana käskyn alla liihotettuaan ensin Piikun kanssa pitkin poikin ja hiihtosauvahölkkääjäkään ei aiheuttanut suurempia reaktioita. Käväistiinpä Jopparin kanssa vielä tarkastamassa hieno silta sillan sisällä! (paljon se matka nyt sitten oli siinä uudessa hienossa gps:ssä?)

Lauantaina käväistiin Karvakamujen Aatun ja Oivan kera pitkä mettälenkki jolloin Ronja lähti yhtäkkiä ajamaan jotain. Iloinen ajo-räkytys kuului mettästä.
Seisahduttiin hetken päästä ja kiljuttiin neitoa takaisin (itselläni on hieman semmoinen asenne että en todellakaan jää odottelemaan jos neito lähtee käsistä vaan jatkan kuin mummo hangessa eteenpäin, akka tulkoot sitten perässä). Yhtäkkiä huomasin että hitsin vitsi joku pälyilee kuusien alla että uskaltaiskohan sitä nyt vai eikö uskaltais, joten riemulla kiljahdin (Silvan neuvosta) että Täällä hyvä Ronja hienoa ja sieltähän se neito painoi takaisin. Loppumatka jouduttiin kylläkin tsekkailemaan Takana-käskyä ja näppärästihän se toimii ja on meillä erittäin tärkeä käsky.
Pellon laitamilla jo korvat liikahtivat kerran metsän suuntaan ja suhteellisen kipakka lähtö jo melkein aiheutti sata harmaata karvaa päähäni, vaan seisahtuihan tuo ja hyppäsi metän puolelta takaisin. Mun ron <3

Maanantaina pakattiin reppuseen lihapiirakoita ja limppaa ja keksejä ja otettiin koko 3 henkinen popula (sillä hetkellä) reipas tulille -asenne. Käppäiltiin nätisti remmissä ja ilman lähellä sijaitsevalle laavulle. Kyseinen laavu on ympäröity lappusilla joissa kielletään tulen teko yms. Laavua kohti kavutessa huomasin että hitto soikoon, siellähän on tulet. Rohkeasti vain runttasimme etiäpäin. Laavulla ei ketään ollut ja iskimme lihapiirakat tulen päälle ja istuskelimme nauttien kevät-auringosta. Hetken päästä kallion toiselta puolelta ilmestyikin Rouva reppu selässä. Tervehdittiin ja kehuttiin hienoa laavua kun rouva osoittautui paikan omistajaksi. Rouva kertoili että lappuset oli pitänyt jaotella pitkin puita kun nuoriso oli viime keväänä pitänyt kaljapullonheitto-kisoja laavulla. Ilolla toivotti tulille itsenäisestikin tulevaisuudessa. Sanoi vielä että mettää on niin paljon että hyvä vaan jos joku polttaa vanhoja puita vajasta pois :D
Tiedoksi siis Tuijalle ja Jormalle, lupa on tuluksia kokkeilla :D
Takaisin tullessa muutama koirakko pellon reunassa ohiteltiin niin että hyvä kun en onnesta poksahtanut neidon itsenäisesti ottaessa katse-kontaktia ja mukana käskyllä nätisti ohitte.

Kaiken kaikkiaan Ronja viimeisimmän juoksun jälkeen tuntuu että muisti ja tottelevaisuus on taas parantunut. Tuntuu erityisen mukavalta tietysti omistajana aina kun kokee sen onnistumisen tunteen jonkun pitkään vatvotun asian tiimoilta. Ei meistä toko-valioita ole tarkoitus tullakaan, kunhan pärjätään tässä ihmisten elämässä nätisti. (Ja oli se aika hieno fiilis kun sentään äipän ja tädin läsnäollessa tottisteltiin ja silloinkin malttoi perusasioita tehdä ihan riemulla)
Jatketaan kohti kevättä! Saa jo tulla