Hitto, on kuulkaa pojat ja tytöt porollakin vähä vilu-kelit ollu. Toisaalta, liike ku säilyy niinku jääkiekkoilijoillakin on tapana retostella ni ei tuu vilu-kelit. Mulla oli taas aivan über-viikko. Muutenkin viime viikolla oli joku talviloma jolloin kuulemma kaksjalkasten kuuluis hiihdellä niin sain jatkuvasti olla mukana töiskentelemässä tai joku piti ihan mulle vaan seuraa kotona.

Mut siis tiistaina toi äippä taas visko mut sen Sulho-Riston kanssa autoon ja koska ollaan kuninkaallisia niin eipä siinä muuta kuin todettiin Riston kanssa että Hyvää iltaa sullekin ja toljoteltiin ikkunoista ulos automatka, jojoakaan en kerinny vääntämään ku piti olla niin Royal. Perille ku päästiin ja Mutsi ja sen Riston emäntä näytti michelin-ukoilta joten mulle iskettiin kanssa niskaan semmone taikaviitta ku Ristollakin on. Aika pähee, piti kyllä vähän väistellä sitä kävellessä mut eipähä tullu vilu sillonkaan! Mutsi oliki sitten varustautunu aivan hyper-herkulla ja sen herkun kanssa saattoki jo tehä iha mitä vaan. Tajuis vaan et nakit voi välil korvata vaiks jollain sisäfileellä tjn.

Loppuvko sitten tosiaan vietin noitten uudes firmas. Oikeen Nástimaisesti kans urahtelin aina ku joku liikku ikkunoiden ulkopuolel. Mutsi kyllä epäili että josko joku sisään uskaltaa ni kuitenkin taas katkean riemusta ja peppu löytää toisen elämän.

Torstaina pääsin Roihun
kaa leikkimään kenen se keppi oikeesti on.
Kasvis on niin tarkka että sai meistä jopa pari otostakin otettua todisteeksi:

Oikeesti mä voitan kaikki nää kisat:

Lauantaina Mutsi raahas mut peltoilemaan aamupäivällä ja jees poks, peltoa pitkin tuli semmonen JUMALATTOMAN kokonen nelijalkanen ja korkee tyyppi. Sillekin egoilin että murrmurr älä kuule mulle ala. Pääsin sit sen kans tekeen tuttavuutta, ja sillä oli kanssa ihana koira-tyyppi mukana tietty sen kaksjalkasen kanssa joka tippu sen selästä. Pari kertaa piti kattoo poispäin kyllä kun se otti jonkun kutsuhuudon varmaan lajitovereilleen ja niisti nenänsä aika äänekkäästi. Kaikilla ei vaan oo tapoja.
Mutsi sit pisti mut remmiin ja käppäiltiin sen kanssa pikkane pätkä, eikä tietty yhtään enää pelottanu.
Iltapäivällä Kasvis tuli ihan ylläripylläri mun kotiin ja nappas mukaansa! Pääsin koko loppuillaks leekaan Roihun ja Äipän ja Tädin kanssa. Eikä siin vielä mitään. Sama homma sunnuntaina, paitsi ettei ollu isoo tyyppii pelloilla mut muuten kova jengi-meno oli taas päällä.

Mutsi on kanssa alkanu toljotuttaan mua kotona vähän väliä, ja välillä ku se ulkonaki huutaa jotain katsoa ni on pakko mennä tsiikaan mitä se taas vouhkaa. Viikonloppuna se keksi että mut pitää saada maahan ilman istumista väles. No dooh, kyllä se passaa ku vaan on jotain namii kädessä ni taipuuha sitä piene alas. Ja tota Jörpän mainitsemaa seisomistakin on treenailtu. Motivaatio löytyy kyllä niin kauan ku se nami o tavotettavissa jonkun jutun jälkeen.
Eiköhä taas jatketa uudella viikolla, huomenna kuitenkin taas pääsen Riston kans autoileen :D
Moro porot!