Joka johtui ehkä siitä että tarkemmin toljotettua pakkanenhan oli kadonnut ja ulkona melkeimpä ellen sanoisi kesä!

Ja sitten vaa niitä kuvia.

Ensin olin ihan et jee let's juostaan! Ku kerta o juoksu-aikaki.

Sit olin ihan et FRIIIIIIIIIIZZZ

MUTSI! MUN siis mutsi, eli kuura.

Ja sit et PIIKU! Eli täti.

Otetaa viel kerran, eli siis MutsiKuura ja PiikuTäti. Nyt ootte kelkassa. Hyvä.

Juorusin heti mutsille et kuin mua on kaltoin kohdeltu ja pietty ihan vapaana huolimatta juoksusta juoksentelemassa ties missä pelloilla. Ja hieman myös vaadin, toki vain hellävaraisesti muistuttaen, nätisti kuiskuttaen että leikkiäki voisi.

Johon mutsi aneli emäntäänsä eli MUN kasvista, et pliis help me tää pentu jotenki vainoo mua.

Kasviksella jotenki vinksahti ja se päätti uhrata hanskansa meille ulkoilutettavaksi.

Olin et Piikulle niin että OTA NY KU KERTA TARJOON!

Joho Piiku totes pitäkää tunkkinne, I'm so leaving.

Kovasti ulkoilutettiin hanskaaa ahkerasti! Ai että oltiin taitavia.

Ja tietty mä sain sen viijä sitte kasvikselle! (Eikä kerrota että niitä hanskoja oli kaksi...)

Yritin viel parisataa kertaa Piikulleki et sun vuki, ei oo vaan meidän nuorempien juttu hoitaa tätä ulkoilutusta.

Viel räpsittii takakontistaki kuvia. Ois kyllä jo riittäny.

Kyllä näil varmaan Turkin lomalle pääsis.

Toisaalta tullipassisetätätivirkailija saattas topata valkosen parran puutteessa meikäläisen. Tai ehkä ei!

Et näi!