Helou, oon kuittirättipuhki.

Tossa viime keskiviikkona kävi käsky että takakonttiin mars. Aavistelin pahaa ku takapenkki oli kohtuu täynnä roinaa ja rompetta. No näihän siinä kävi. Jörö tungettiin samaan looshiin ja tavara vaan lisäänty takapenkillä. Siitä läks sitten lapasesta taas emännillä. Kaikki ylipäätään. Oma emäntä veti nasoliinia kuskin paikalla minuutin välein, ja sillä toisella minuutilla se niisti nasoliinit paperiin ja valitti jotain että ei nää ku silmät vettyy. Jörön emäntä ohjaili apukuskina sitten vierestä että oikee, vasen.

Päästiin kohtuu hengissä välietapille, eli Jörön emännän vanhemmille, Korpilahdelle. Menin sitte vähä pönöttää naamaani vissiin talipalleroihin ja muuhun pulun paskaan, koska aamulla ko herättiin mun naamassa komeili talipallon kokoset pallukat. No ei ne mua haitannu, mutta emäntä repi pelihousunsa ja soitti hätäpuheluja ympäri maakuntia. Samapa tua. Sitten jatkui punppaus. Väännettiin kärripolkuja, ja käytiin nalkissakin Jörön kanssa. Lopputulema löytys mökki tuolta järven rannasta. Kohtuu pöheät oli maisemat, ja myös riemu ku takalooshista ulos päästiin. Kauhee remustus ja kaahotus päällä reippailtiin sitte lumimaassa.

Iltasella ko just silmät oltiin näin

ja näin

ja takka oli näin

tuli ovesta sisään sisko ja sen uus sisko.

Siiseli Kähkönen. Josta tuli melkein heti mun ihan paras pentu-kaveri-lelu, eli siedin tosi hienosti tätä pikkuneitiä.

Ja oh hi, my name is Halo Taikarumpula.

Jossain mielentilahäiriössä me Halonkin kanssa siedettiin toisiamme hetken verran. Tai no sen verran ko emännillä joku ilta oli joko romillet kohillaan tai aukko päässä ja kompostiaijat poistettiin välistä. Kukaan ei kuollut -oli niiko motto.

No joka tappauksessa, vietettiin onnellista iltaa ootellen aamun koitoksia.

Aamulla lapintaikamaa näytti tältä, ja auton lämpömittari -26. Epäilivät ettei arktinen rotu jouva koko päiväksi autoon pönöttämään, ja aitasivat lattiasta kattoon mökin aidoillaja härpäkkeillä. Ja painuivat toljottamaan johonkin aidalle tohinoita.

Aidalla olikin kunnon tohinat.

Oona Rumpula oli perjantaiksi ilmoitettu testaukseen, eli mitäs jos poroja paimentaisit. Ja Oonahan paimensi.www.oosu.vuodatus.net/ stä voipi kattoa Emännän räpeltämiä kuvia, ja lukia juttua kuin hieno-taitava Oonakin oli.

Emännät länttäs persiisä aidalle, ja hätä keinot keksii ettei tarvinnut moottorisahalla irrotella akkoja aidasta.

Ja tämmösiähä siellä vilisti. Ja koira yleensä perässä.

Aijan viereltä pongattiin melkone klaani Rumpulalaisia, tässä äippä eli Kuura oikein edustavana esittelee omalle kasvattajalleen runkoaan.

Sikko -Louhi joka lauantaina näytti Rumpula-munat, eli räjäytti potin kisassa, häviten vain epäreilut 1-pisteen voittajalle. Musta ois kyllä voittaja ollu tässä. Mahottoman hienoa työtä teki sisko ja siskon emäntä.

Toine sisko eli rakkaani Nasti tuli kisassa neljänneksi, eli uusi viime vuoden sijoituksensa. Seki ihan vähäse epäreilua koska musta sen ois pitäny olla vähintään toka, ellei jaettu eka. Mut ehken oo tuomaritutkintoa vielä suorittanut tästä aiheesta.

Itsellenihän kävi sitten niin että kisapaikkaa ei rankasta pälpätyksestä huolimatta kasvis, kasvis-iskä ja emäntä saaneet hoidettua, vaikkakin muutama peruminenkin oli kisaan tullut. Ja toim. huom. olimmehan EKALLA varasijalla.

Sen sijaan emäntä oli jo ranteita viiltelemässä ja marttyyrin viittaan kietoutuneena vikisemässä aidan vierellä ku kasvis-iskä yhtäkkiä otti pikapuhelun että "RONJA HETI AITAAN". Hippasen vissiin emännälläkin meni pasmat sekasin ku oikein JUOKSI autolle hakemaan kontista meikä-starban. Lönkyteltiin sitten aitaan jossa ilmoittivat että tässä nollakoira!

Olin vähän et mä mikään nolla ole, sanon teille kaikille HAU iha ekaks. Tuomareiden esittelyssä seisoin aivan khoolina kuten yleensäkin, vaikkakin hieman vääristäen kertoivat että "ikänsä työkoirana poroja helsingissä ajellut Nurmijärven lautakasojen vierestä tämä koira, ja joku boheeminoita lienee nimesä". Joppari heti korjaamaan että AITO maalaiskoira kuulkaa Pudasjärven kaupungissa o ny poroja työstämässä.

 

Ja sitten alko shöyvi. Poroja aitaan huusivat, ja hetken kesti toimitus. Ei vissiin UPS:n kanssa diiliä ole. Sieltähä niitä lönkötteli näkyville ja mää oottelin sitten emännältä että joko pistän ne kasaan ja nippuun ja oikeille paikoilleen, voin myös pistää ne seisomaan päällään ja laulamaan vaikka mombasaa. Siinä käsky tuli että aja kaverit ensin pari kierrosta ympäri ja sitten seuraavaan aitaan.

No kah, nollakoiran rooli on semmoi ko nolla-autollaki, vaikken tiijä yhtään mitä ne nolla-autot tekee. Mutta Mitra-viisas selitti että nollakoiran kuuluupi testata rata, ja näyttää vähä poroille että hei tässä aijassa o reikä, josta te voitte toiseen juosta. Sinnehä ne sitten kirmas vaikka hetken piti pyöritellä tyyppejä.

Sitten nohevana käpöteltiin seuraavaan aitaan ja sama ralli. Oikeen videolla o kullanarvoista todistusaineistoa että TÄYDELLINEN SUORITUS, ku nätisti yhen karkurin kävin iha ite palauttamassa pakkaan. Ja taas käpöteltiin takas ekaan aitaan. Vielä pari pyöritystä ja sitten kaverit kirnuun oottamaan seuraavaa heeboa, eli ekaa kisakoiraa ranchille. Ilmeisesti mua ei kirjallisesti hirveesti arvosteltu, mutta emäntä kyllä arvosti ja anto sen kuulua. Lähes täydelliseksi kehuivat enikeis sanallisesti suoritusta. Ehkä vähän joutaa pyytämään anteeksi sen intoilua ja kohkaamista välittömään kuuloyhteyteen eksyneiltä.

Kisat meni siis sivusuun mutta oha se seuraavana vuonna taas arpaonnea uhmaten yritettävä päästä kisailemaan.

Aijan viereltä kanssa hei Vauhti löytys, eli Louhin uus kaveri. 

Loppuilta meni sitten siihen ku emäntä höyrys kämpillä että nollakoiranollakoira, ja kelas ees taas videolta TÄYDELLINEN SUORITUS, kohtaa. No ei ihan.

Mutta sunnuntaina sitten takas takalooshiin ja vaivaiset 10 ja jotain tuntia ajoa kohti kotia. Meinasin hieman riehaantua ku alko tutut maisemat näkymään ja emäntä että Iskä jne. söpötti.

Nyt on sit tämmöi olo;

Ja tätä oloa voi hetken kestääki.

SUuret kiitokset Halon emännälle, Halolle ja Siirille mökkikumppanuudesta! Jörpälle takakontissa äksänä makaamisesta! Jörpän emännälle naurettavista jutuista ja Mastur-Boyn hokemisesta. Meinas loppua tiessä taas reunat ko emännät käkätti koko paluumatkan. Tämmösiä lomia enempi, mut vähempi ajoa kiitti.

Terkkui kaikille Rumpuloille ja mukaville tuttavuuksille aijasta!