Seuraavat kuvat saattavat sisältää lunta, riehuntaa, kuolaa, lunta, suksia, pipoja, karvaisia olentoja ja talvilomamaista hilluntaa sikin sokin.
Akatemia tahtoisi myös kiittää Kasvattajaamme Tuija Luusuaa jonka kameralla kyseiset luontokuvat on ikuistettu. Pyydämme että ette kopioisi ilman lupaa moisia taidepläjäyksiä.
Ja tästä se retki alkaakin sitten:
Maassa jossa asumme on totuttu lumeen näinä aikoina vain ohimenevänä lieveilmiönä. Täten laumamme pakkasi autoon koko jäsenistönsä ja lähti kadotetun lumen perään kohti Kolin maisemia.
Kuvan mukainen lumiukkopuu kertoili tarinoitaan Ukko-Kolille matkalla:
Matkalla lumen ihmemaassa kohtaa jälkiä. Näitä seuratessa menikin tovi. Liukkaita on tontut kerpeleet
Katoin hyvin tarkkaan aikalailla kaikkialta muualta paitsi latvustoista
Kyseiselle reissullehan lähti myös turpakaverini Ali joka näyttää lähinnä tältä jatkuvasti:
Huomioikaa roikkuva kieli ja letkeä liike joka ei pysähtynyt, noin niinkuin juuri ollenkaan, milloinkaan. Pennut, pah, en tajuu.
Seuraavassa lopputulos kun Itse käyttäydyin sisätiloissa mallikkaasti miten ipanaa koulutettiin aina vapauden tullen:
Välillä syötiin makkaraa ja pullaa ja makkaraa(huom! kypärä ja suojalasit eivät olleet varuste pennun hyppimistä kohtaan)
Sitten käytiin valloittamassa vuori
Ensin äipän kanssa kahestaan (koska äippä tartti lomaa jostain syystä ihan kaikesta)
Huomaattehan että paikassa on taikaa koska keijupöly leijaili ilmassa. Luontokeskuksessa täti kertoi meille että Koli tarkoittaa peikkoa, joten niitäkin varten mun piti kait olla lieassa. (en ois ku vähän ehkä maistanut)
Kukkulan kuningattarena on päheet näkymät:
En kattonu mutsiin lainkaan! Musta aika kunnioitettavaa noinkin korkeella
Tokalla reissulla otettiin pari karvatonta ja erittäin karvainen mukaan.
Sillä oli vaikeuksia tolla Alilla pysyä narunsa kanssa suorassa välillä
Mut tiettehän te, kuka on maailman napa:
Päätämme lähetyksen postikorttikuvaan
Hei ja me jouduttiin semmoseen liikkuvaan koppiin. Mutta kuvia siitä ei taida ollakaan. Kattotaan jos vielä löytys. Muahan ei siis pelottanut lainkaan.
Muutenkin aivan mahtava loma, vähän kummastutti palata takaisin kotiin keskelle mutaa ja kuraa, mutta kuten jo aiemmin todettiin, onneksi on toi sulho tossa mestoilla. Heipat
keskiviikko, 27. helmikuu 2008
Kommentit