Kuulemma. Rullailtiin sillä autolla Mutsin kanssa johkipäin Helsinkii oikein. Mutsi totes että oltiin nii aikasessa jotta keretään talsimaan pitkin teitä. No joo, käppäiltiin puistoon jossa oli jotain lentäviä örkkiäisiä. Ne vaan veti jäälle luisua ilmasta käsin. Sorsiksi niitä kuulemma haukutaan. En uskaltanu haukkuu, mut jänskii juttui olivat. No ei muutaku sit tän jälkeen sinne läägärille. Maistunu miltään, jotain kuivaa kakkuu se kehotti mua maisteleen ni samal kuulemma tungettiin niskavilloihin jotain. En joutanu tsekkaan mitä. Kehu täti hienoksi ja kiiltäväturkkiseksi pennuksi. Tietty, rinsessuus velvoittaa.

Mutsillehan ei sit riittäny että läägäris ois käyty joten käytiin oikee keskustasta hakemassa MutsinMutsi. Ihqu tyyppi, hieroskeli niin orgastisesti leuan alta että meinasin oikee nukahtaa autoon kesken matkan. MutsinMutsilla oli ihan jees. Joku karvahässäkkä niitten takapihalla seisoskeli, mut mä olin siin typerässä hihnassa joten jäpötin sitä vaan silleen tuimasti joten se läks loikkiin puuhun. Ei sentään sähisähin kokoinen. Ja aika tuuhee häntä.
Justiinsa kesken makoisten unien sit Mutsi taas totes et ny jatketaan ja loppupeleissä löysin itteni sen hevosen kokosen Artun kotoota. Iha tylsää ku se ei lainkaan tajunnu leikkii mun kanssa. Käytiin oikee metässäkin riekkumassa, mutta jouduin hoitaan ite riekkumisen.

No joo, nyt sitten on parempi jo vetääkin vähän zetaa huiviin.
Vuf sanoo koirat!