WauhtiWkonloppu

Tervehdys.

Olen virallisesti kuollut. Ei tarvitse enää edes esittää mattoa, olen virallisesti myös matto.

Wiikonloppu meni nimittäin sen verran railakkaasti riekkuessa kaverien kanssa että hohhoijaa. (plussana mutsin tupakkalakosta kirvonnut ylipitkien lenkkien vetäminen jo vkolla pohjille)

Mutta, lauantaina äiti päätti tahdota leikkimään RistonEpunKandan ja ehkä myös niitten emännän kanssa. Joten eiku tekstiviestiä ja tulkaa vaan -vastaus. Siitä sitten autoon ja moron.

Tykkätään Riston kanssa yleensä aina samoista kepeistä. Tosin Risto on paljon viksumpi ja jallittaa mua mm. menemällä MUN emännän luokse josta mä tietysti riemastun ja menen perässä. Ja samassa nanosekunnissa Risto painaa jo hakemaan MUN kepin. Epäreilua. Ehkä tajuun ton kuvion vielä. Vauhtikuvista ei onnistunut yksikään (käsi-mutsi), mutta muutama melkein onnistunut pose-kuva.

Eppu kysyy sanoitko nakki?

Kanda haistelee elämän tuulia.

Kundit poseerauskivellä. Risto says " SayWhat?!"

Meikän jalostettu mielipide keppien jakamiseen.

Onkaipakkomunkinistua. Stupid.

Noh, ei riittäny, kun päästiin himaan oli takapihalla joku vieras koira. Joka osoittautui ei-suursnautseriksi, vaan ajelluksi Rasmus-partacollieksi. Meinasin eka että syön sen, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen a) urokseksi (joita ei tarvitse syödä) b) Rasmukseksi ilman turkkia.

Sunnuntaina mutsi herätti sitten aivan liian aikaisin ja raahasi rumpulaan. Ja sieltä sitten ekana Metkun ja Urkin uusille reviireille kyläilemään, ja mahtavaan sotilastukikohtalenkkipuistoon. Mä sain ihan rauhassa kävellä kiinni, koska Huima ja Tomerakin oli mukana ja mutsin mielestä en osaa käyttäytyä. Vaikka ihan hyvin oisin osannut Tomeran kanssa jo käyttäytyä. Huiman kanssa ei vaan puhuta oikee samaa kieltä. Elämä on sanoo mainostajat. Tästä lenkistä ei ole kyllä kuvan kuvaa. Sen jälkeen pääsin mätkimään Metkun ja Urkin kissoja (kun ne ei liikkuneet kun halusin) ja ihmettelemään niitten aivan jumalattoman ihanaa sorsa-lelua.

Hetken happea ja Paula-emännän (ha, mutsin kaima!) antimia vedettyämme suuntasimme kohti pentupentu-Oonan kotia!

Mutsi huusi pentupentupentu, ja sieltä niitä tulikin 2 kpl:tta. Oona ja Minni. (kuva hyvä)

Musta ois ollut toooosi kiva kurmuuttaa Minniä vähäsen (kuten ilmeestä ehkä näkee), mutta mutsin mielestä idea oli huono ja se riemastu aika kovasti aina kun yritinkin mainita olevani aika iso likka. Joten totesin sitten paremmaksi olla sytyttämättä 3tta maailmansotaa ja jättämään pennun rauhaan.

Pennuilla tosin oli paljon hauskempaa keskenään.