Käpyteltiin sitten apatian ja marttyyriuden kera kasvikselle. Ja kas! Siellähän oli pentuhajua piha tulvillaan.
Muistatteko ne ihme tyypit tossa kuukaus jotain sitten.
No siellähän oli hoidossa yks näistä ihme natiaisista!

Olin ehkä hippasen pihalla tilanteesta koska unohdin tyystin murista tälle apinalle. Lähinnä riemastuin ja juoksin ympyrää. Ja tää Oona aika temmolla perässä.
Tänään sit lähettiin ip käpyttään taas (sinne typerälle asfaltille) ja jolkoteltiin kireän tunnelman voimin takas kasvislaan. Opetin tolle Oonalle vähän oleellisia asioita. Mm. että KAIKKI OMENAT ON MUN.

Koko maailmassa.


Jouduttiin asiasta hieman keskustelemaan kuten nähtävissä.

Pistettiin painiksi pohjalaiseen tapaan asian selvittämiseksi.

Sit olin jo ihan varma että se meni rikki.

"Toiveajattelua" sanos Kasvis viisaampana. Tosin se kyllä muistutti jotain kanssa kaukaisesti että olen muka itekkin ollut aika riiviö jota en tunnusta koska olen ihana.

Paaaljon ihanampi ku joku pentupentu pah. Oona oli aika ovela ja jemmas yhen omenan tommosen ritilän alle.

Ja sitten sitä jotenkin harmitti kun se omena jäi sinne ritilän alle. Ehkä se ei ihan vetäny satasella ajatusta loppuun asti ku alotti touhunsa.

Ilmeisesti sekin oli kuullut että terassin edessä asuu myyriäkanejatonttujajaihanmitävaan

Eiköhä se ryökäle löytäny jonkun melkein uuden Poron (JOKA OLI OIKEESTI MYÖS MUN!)

Jaha näihin kuviin ja tunnelmiin meen esittämään mattoa lattialle loppuillaks.



Kommentit