Koska emäntä on kyllästynty Vuodatuksen tiettyihin seikkoihin, pyydänkin ystävällisesti päivittämään blogini osoitteen kaikkien fanieni blogeihin josko elämän menoa haluatte seurata täksi:

Ronja was here

Tärkeimmät otettiin mukaan eli ruoka. En tiijä miksi toi takki on mukaan otettu, päällä se ei ollut kertaakaan.

Viima ja Laura haettiin matkalta pemariin ja kuljettaja tiputti meidät ulos Tikkurilan asemalle. Siellä pamahti vielä Jörö emäntineen vastaan. Eli normireissuun oltiin lähössä ilmeisesti.

Mutsi oli ostanut tarpeeksi lippuja kuulemma.

Juna lähti raiteelta 2, ja aivan ajoissa. Meinas mennä pasmat sekaisin moisesta VR -touhusta.

Veettiin juoksulaukkaa 100 metrisen junan vieressä ettien oma vaunua.

Enkä muuten hypänny vaan mut viskattiin junaan. Ihme touhua.

Tärkeintä on omat eväät tuumas emännät. (toim.huom. lounge dogia suosittelee raatimme jo pelkän muovipullon vuoksi, nimi ja maku ovat mukava plussa)

Jos mutsi olis ollu fiksu se olis tajunnut että tällä lailla nukutaan koko yö, jotenkin se kuvitteli että koirat nukkuu lattialla ja ihmiset sängyllä. Toisin kävi kun meitsit kaikki 3 nukku mutsin päällä oikein makoisasti. Aamulla herättiin sitten Oulusta jossa Viiman mummo lahjoitti meille auton jolla matka jatkui kohti Pelloa.

Lapinporo-ja saukkokoirat pääsi rajajoelle jaloittelemaan. Mutsit hoki jotain että juoskaa Ruottiin mutta ei me joudettu, piti metästää palloja.

Mun pallojahan ne kaikki oli tiettyki.

Ei auttanu Viiman söpöily,

noi on niin nähty noi "söpöilyt". Tsekkaa taustalla ruåttin lippu!

Joten Viima päätti ryhtyä leijumaan.

Teeppä perässä!

Jiihaaa!

Aattelin loogistesti et helpompi o hypätä Viiman päälle, loppuu se leijuminen, sitäpaitsi Viiman piti olla sunnuntaina testiaidassa, aatelkaa jos se ois leijunu pois kokonaan!!!! Tavallaan siis pelastin tilanteen.

Noh, lauantaina sitten rytyytettiin sen 40 km aidalle odottelemaan omaa vuoroa ensimmäisessä kisaosallistumisessamme.

Oltiin kohtuu loppupäässä, mutta eihä se meitä haitannu.

Oheiset kuvat on sitten muiden ottamia koska mutsi ehkä oli aidassa mun kanssa, eikä tajunnut ottaa kameraa mukaan.

Dooh!

Meikä sano että sitten liikkuu porot. Copyright Mitra Korpela

Ja nehä liikku. Copyright Mitra Korpela

Mutsiki eri reippaasti tarpo hangessa. Copyrigth Susanna Koskinen

Sitte se oliki loppu. 2 aitaa ja muutama hetki. Ja taas jännättiin loppuaika sitten sijoitusta.

Sieltä ne pisteet tuli, ja meikäläiset 4. sija!  Eikä siinä kaikki, koska Louhi-sisko, oli eka! Vei koko kisan! Ja Jörö-veikka taas sitten 6. Boheemit soooo rules!

Sunnuntaina oli tilanne jolla homma alkoi, eli liekaporo. Siinä se nököttää lieassa.

Viima kävi kattomassa tyyppiä. Aika ruma oli kuulemma.

Vauhtiki katto samaa hommaa.

Sitte paimennusosuus, eli tässä Viima lähti hakemaan kissaa. Toi poroja takas. Jännä juttu.

Porot sai taas kyytiä. Ei paljoo ollu itepäisiä tokassa ku Viima käski.

Vauhti hoiti homman kanssa.

Lopputulemana molemmat naperot testistä läpitte ja Vapunen vielä KP:n kera. Hurjaa porukkaa ollaan Rumpulat.

Sitte ratsastettiin kaikki kohti auringonlaskua!

No ei sentään, hieno reissu takana. Ohessa vielä viralliset tiedot meikän kisapaimennuksesta:

pisteet 1. aita / 2. aita
hallittavuus ennen ajokäskyä 5 / 3
paimennuksen aloitustapa 3 /3
ajotapa 4 /3 (ala-aidassa on yliviivattu jahtaava ja ylä-aidassa alleviivattu jahtaava)
haukun taajuus ja laatu 5 / 4
etäisyys poroista 4 / 2 (ala-aidassa etäisyys sopiva, ylä-aidassa liian lähellä)
hallittavuus ajon aikana 5 / 4
ajon lopettaminen käskystä 5 / 4
palautuminen ajosta, rauhallisuus 5 /2
Yleisarvostelu:
yhteistyö 5 / 3
paimennusvastuu, itsevarmuus 5 /5
fyysinen kunto hyvä molemmissa aidoissa.
yhteispisteet 82/59:2 = 70,5

Haluamme tässä vielä onnitella erityisesti loistavaa Kasvis-rumpulaa hienosta pentueesta ja kasvis-isää joka reenasi meikäläisen veren maku suussa oikein kuntoon aitaa varten. <3

Ja tietysti Louhi-siskoa porukoineen täydellisestä suorituksesta! <3 Kuten myös Jörö-veikkaa <3

Mahtavaa oli nähdä taas niin paljon rumpuloita ja omistajia aidan vieressä, jatketaan jengi samaa rataa vaikka mitä sanoisivat. <3

Ensi vuoteen taas! <3

Meikäläinen on viettänyt personal trainer Jopparin kanssa kuntokuukautta poropaimennusta ootellessa.

Sen lisäksi oon joutanu riekkumaan kamujen kanssa pitkin mettiä pakkaslukemista huolimatta.

Ohessa kuvasaldoa näiltä reissuilta:

Ensin tuli Viima ja Alama kylään! Viima lenteli näppärästi pitkin hankia wohoo.

Otettiin löysät pois heti alkuunsa et kuka määrää ja ketä. Ihan vaan nätisti ilmoitin asian kuten yleensäkin.

Alama joutu kahden pro-koiran tuleen. Sitä ei paljo kiinnostanut miedän mölyapinointi. Alama on niin khuul.

Veettiin rallia ees taas ja Alama voitti aina. Taktisesti tais ovelana sijoittua ainan lähimmäks emäntiä. Ovela pirulainen!

Ja kivaa oli, vedin lepakkokoirana pitkin hankia wohoo!

Sitten käytiin Kuun ja Piin kanssa satumetsässä.

Oli kohtuu arktista meno.

Mutsi niin diggaa ku juttelen korvan juuressa nättejä.

Piiku veti asenteella metrisessä hangessa.

Ja söpöili

Ja äipällä oli kova duuni pyöriä hangessa.

Urheat porokoirat uhmasivat pakkasta ja hankea ihan yksin!

Ja sitten viimoisena sarrrjana Coco the Pentu ja meikämanne.

Coco ja M-K reippaana lenkuralle tulossa.

Olenpa kohtuu söpö!

Tykkään rukkasesta omnom.

Rukkaselle kyytiä!

Die, rukkanen die!

Wohoo lumpparipalloja!

ähä sainpas!

No höh nyt ne loppu.

Onko tässä sun lumipallo? Ihan näyttäis mun lumipallolta tässä olevan tämä. Ootko ihan varma että tää on sun lumipallo. Siis tässä?

Paimennusta odotellessa, kirpakkaa ystävänpäivää kaikille!

Tänä jouluna seuraa myös skripti siitä miten kuva tuotettiin:

whatta big cahones!

omnom let's taste one.

blah...taste's like crap....

my thought is...let it be.

Hyvää Joulua myös muilta lauman jäseniltä!

Järkättiin boheemirumpuloiden epäviralliset pikkujoulut, joihin kyllä laskettiin pari muutakin koiraa kyläilemään. Ilta alkoi sillä että Násti ja Norri pomppasi pihaan. Ei siinä, en joutanu ku roikkumaan Norrin suupielessä kuten normaalistikin.

Leppoisaa Joulua?

Sitten tulikin Pieni Ihminen kylään. Se toi myös Saana Pikkuketun mukanaan.

Tsekkasin että onpa pieni!

Norri tsekkas että vielä pienempi kuin minä. Jee!

Myös Ripatti ihq tuli kylään! Eri kuljetuksella kylläkin. Kuvaa on hieman sensuroitu herkimpien katsojien vuoksi.

Norri rakasti Ripaa ja Ripa rakasti Norria. Nasti tuuletti että jes jo toinen koira joka leikkii mun puolesta Norrin kanssa!

Kävin turvassa Miran sylissä. Melkein vapaaehtoisesti kuten aina.

Risto räppäs nimensä mukaisesti Tonyn kanssa muut suohon singstarissa. Jos mä oisin sä!

Nasti oli ruusutyttönä palkitsemassa voittajia.

Lopusta illasta ei ole kuvia mutta loppupeleissä tipahti vielä Louhi ja Vauhtikin kylään.

Meillä kaikilla oli tosi mukavaa, vaikkakin ihan haavoitta ei tällä kertaa selvitty. Hyvää Joulua muillekin sisaruksille ympäri maan!

<3

Testautettiin sitten tuommoinen puoli kuin luonne. Seuraa Miia Suokkaan ystävällisesti kuvaama sarja todistusaineistoa nti Rumpulan aka. Pikku-Bitch -testistä.

Mentiinpä sitten aamulla autolla paikkaan jossa oli hitosti ihmisiä lumisateessa. Tervehdin ystävällisesti karjumalla keuhkoista ulos turhat limat eli heilutin bebaa ja väliin moikkailin kovaäänisesti.

Mitattiin verenpaine (joku mikrosiru) ja jaariteltiin tädin kanssa.

Täti oliki kiva ja halus leikkiä kepillä.

Roikuin reippaasti kiinni MUN kepissä.

Oli taitava täti leikkimään!

Sitten talsittiin emännän kanssa keskelle lunta.

Oho, whatta fuck....

Metästä lähti tulemaan hemmetin ruma tyyppi kovaäänisesti kohti.

Nostin hännän pystyyn tietty ja aloin kertoilla mielipiteitäni.

mm. että tänne ei oo asiaa, ja että oot tosi ruma ja kummallinen ja mä en muuten pelleile.

Aattelin ekaks et mutsi hoitaa homman ja karjuin varmuudeksi sen takaa.

Kunnes se jamppa pysähty ja pitihän sitä mennä tsekkaan et mitä helvettiä, ootpa ruma ku...no se scream leffan tyyppi just.

(tsekkaa mun komee keesi, melkolailla kokonaisvaltaisesti perään asti nostettu)

Sit jätettiin jamppa paikalleen ja jatkettiin matkaa. Mä kyllä muistutin tätä tyyppiä aika pitkään että PAREMPI PYSYÄ PAIKOILLAAN.

Ja tietty, seinän takaa hyppäs äijä! Aivan puskasta, tai no siis seinän takaa. Sillekin piti jutella että aivan turha kuvitella meikäläisen emännälle käyvänsä.

Aattelin kysästä emännältä neuvoa, mut passi ja hammasharja se vaan nökötti jähmettyneenä ku tikku siinä itessään.

Joten jatkoin meteliä jos se vaikka siitä tajuais.

Mut hei, sehän olikin ihan harmiton tyyppi. Ei siinä sitten ollutkaan muuta ku että vähä mainitsin vielä että ethän muutu tyhmäksi taas.

Mutsi sitten olikin eri-reilu ja jätti mut sille. Menin aika vikkelään perään ku päästettiin irti.

Tosin muistin sitä scream-tyyppiä karjua matkalla, ihan varmuudeksi tietty.

Jatkettiin menoa ja joku ihme haalari levähti eteen, no väistin sen taitavasti ja meno jatku.

Ni eikä mitä alkoivat järeillä ampumaan. Kiva työnnellä jotain tynnyreitä lenkkeilijöitä kohti. Mutsi ku halus Aivan Välttämättä vetää sen lenkin uudestaan, ni veettiin kaks kertaa. Tokalla en muistanu enää mitään haalaria, ja tynnyrinkin kävin ite tsekkaan. Mutsin oli tietty pakko istua sen päällä.

Sitten tuli pimeys. Eli mutsi paineli johonkin koppiin ja vielä ovelta huuteli että tule tule täällä tule. Reiluu! Meikä oli remmissä ja ovi vaan mätkästiin kiinne.

Sittenku pääsin sisään ni joku oli unohtanu vaihtaa säästölamppuihin eli pimeetähä siellä oli ku fan. Onneks oli se kivaksi muuttunu setä joka sitten fikkarilla lyysas tien mutsin luokse loppupeleissä.

Olin kyl vähän et joo taitava, mut pakkoko on pimeessä istuu haloo ihmiset?

Sit joo hei lopuksi vielä, mutsi jätti mut seinään!

"siis hei tyypit siellä 2 metrin päässä, tajuutteko että mut on selkeesti unohdettu tähän, viittisittekö?"

Oho..mitäs..

Heetkinen!

Hetkinen hetkinen hetkinen...jos oisin sinä ottasin takavasemmalle pari askelta ja rivakasti.

Se on sitten hammasrivistö ole hyvä!

Kohtuu sekasin tää jengi on täällä...huh.

Aaa hei jooo sä ootki se leikkitäti...no hitto...mitä sä sillä tikulla heiluit, meinasin näyttää purennan...huh huh

Lopuksi ammuttiin koiralle kuulemma.

Tai no ekaks ammuttiin

Sit yritettiin kaks kertaa...mut ei kyl kuulunu mitään. Ehkä ne kuiskas armeijan tapaan laukaus laukaus.

Ja sit kaikki tulikin rapsuttamaan ja jakamaan namia.

Lappu saatiin ja siinä luki että:

1. Toimintakyky +1, kohtuullinen +15 (kerroin 15)

2. Terävyys: +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, +3 (kerroin 1)

3. Puolustushalu: +3, kohtuullinen, hillitty, +3 (kerroin 1)

4. Taisteluhalu: +2, kohtuullinen, +20 (kerroin 10)

5. Hermorakenne: +1, hieman rauhaton, +35 (kerroin 35)

6. Temperamentti: +1, erittäin vilkas, +15 (kerroin 15)

7. Kovuus: +1, hieman pehmeä +8 (kerroin 8)

8. Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, +45 (kerroin 15)

Laukauspelottomuus: +++Laukausvarma

Yht. 144 pistettä.

Joku on kyllä unohtanut ruksia että onko hyväksytty vai hylätty vai keskeytetty, syy meidän testi.

Ihan jees. Sen jälkeen pääsi pieksee proidii ja juokseen Kuura-äipän ja Piiku-tädin kanssa vielä.

Ei pöllömpi päivä.

Toko ja minä

Mutta, tarina alkaa siitä että jouduin näin lokakuun kunniaksi töihin. Joo-o, olenhan toki ennenkin suorittanut lapinporo-ja toimistokoiran työtä, mutta nyt ei riittänyt mikään kotikulman työpaikka vaan raahattiin Jyväskylään asti töihin. Siinä sitten nakotin pöydän alla vahtimassa luutani pari päivää huh huh. Tärkeetä hommaa I know. Äijää kävi ihmettelemässä että onpa se rauhallinen koira. No hei, tärkee tehtävä ja emäntä noin 15 cm:n päässä. Riittää mulle.

Perjantaina raskaan työpäivienviikon jälkeen nautittiin emännän kanssa sekä meditointia että ruokaa.

Emännän eväät.

Meikän mmmm-harjoitus.

Ja eikä mitä arvaatte kyllä.

Ensin paikallistui Nastin emäntä Eläinlääkäri joka jätti Gaalan väliin  ja Louhin emäntä jolla on muuten harvinaisen kallis takki.

ja siihen perään Halon emäntä ilman haloa joka oli korvattu Siirillä.

(Mitra tell me that I'm dreamin ja että tästä ei tuu semmonen reissu)

Ja tulihan siitä. Tässä Norri esittää sinisilmäistä poropentua. En menny lankaan.

Ihan hallittua menoa oli.

(kuvassa en tiedä kuinka monta koiraa ja ketkä, mutta Mitra siinä ainakin on)

Teinit ilmoitti että tuokaa juotavaa ei tätä kestä selvinpäin.

Tai muuten tulee pahaa jälkeä.

Pakenin Miran jalkoihin turvaan mm. kippurahännän hyäkkiä! Jelp. (oikeammin kalisutin hampaita Siirin kanssa sängyllä niin että hammaslääkäreitä voisi moinen homma hirvittää)

Siiri ja Norri keskusteli asioista sivistyneesti.

Emäntä antoi henkistä tukea pentujen riekkumiselta myös. Huomioikaa taas terveellinen ruokavalio.

Loppukuvat eivät ole julkaisukelpoista materiaalia, mutta voin kertoa että välkky-ideana lopputuloksena oli 6 koiraa samassa huoneessa. Alko olla sängyn alla jossain vaiheessa ruuhkaa ku meno ylty.

No enikeis, joillain oli vissiin jotain oikeitakin asioita tuolla Jyväskylä-reissussa.

Eli Louhi-sisko, jonka ohjaajana oli Mira.

Lou kysyy Miralta mitä me tehdään täällä.

Hei kiva-setä oon tosi pieni hei huomaakko!

Kävellään vaan yhdessä!

Hei, mihin se Mira meni.

Ny tuli kiire!

Näenkö oikein?!

ON se emäntä hyppäänpä tästä yli.

Oikeasti Louhi TOKOili tässä Miran kanssa aivan mahtavan tuloksen, oikeat arviot ja pisteet sun muut löytyvät

Louhin ja Vauhdin plokista.

Sitten oli nääs Vauhtikin kehissä ja näin siinä kävi.

Moi olen Vauhti, pieni pentukoira.

Moi sedällekin tsekkaa nää lantiomuuvit.

Veän levolle missä vaan.

Kävelen nätisti hihnassa.

Myös ilman hihnaa kävelen hienosti. Myös eri puolella.

Magnusti-imitaationi on kuuluisa.

Pääasia huvudsaken että on kivaa!

Ja sitten SIKKO-NASTI päräytti omat taitonsa.

Ja taas oikeat tiedot on ihan eri paikassa eli Nastin plokissa

Vai että Tokoja, osaan kyllä sitäkin!

Kuuntelen...!

Seuraan.

Seison.

Noudan.

Hmm joku juttu tässä oli mitä piti tehdä...

Istun.

Joo joo maahan.

Hyppään.

Oottelen että Mira hyppää.

Ja taitolajeista tärkein, elbaus! (siskon vieressäkin)

Että semmonen reissu.

Meikä käytti emännän näyttelykehässäkin, mutta sitä ei kukaan arvioinut.

Tämä kuva on aivan ilman oikeuksia varastettu ilman lupaa sisko-Halon emännän kuvista.

Ihan taitava emäntä oli. Meikäläisen energisyyttä kehuttiin erinoimaiseksi ja esiintymistä hyväksi, sen lisäksi että korvani ovat oikein kiinnittyneet päähäni.

Hyvä Kuura ja Lauri siis, ootte te hienon tyttären taikoneet maailmaan! <3

Nyt vedän pari kuukautta happea, ja alan valmistautumaan poronpaimennukseen eli ajan tällä hetkellä fasaaneja läjään pellolla.

Näkemisiin!

Nyt tulee muuten paljon kuvia.

Vedin lonkkaa terassilla ni eikäkö takakonttiin paks ja matkaan.

@Oulu/JokuPaikkaJossaAjettiinVeenPäällä

Takamonttuun on tullut uusi asukki. Lapsi päästettiin kyllä ajoittain myös takapenkille.

Syätiin jätskii isojen kellon välissä. Meikä tsekkas kohtuu tarkkaan nurmikolla räpytelleet linnut. En saanu lupaa ajaa niitä valtatielle. Ihme touhua.

Paikallistuttiin maahan jossa oli ihan h"("#/#"n paljon vettä rannassa. En menny uimaan.

Pakotettiin poseeraamaan keskellä katua. Oltiin kuulemma Oulussa.

Sit PAM! Yhtäkkiä paikalle ajo jättimäinen Hiluksi jonka takapenkiltä irtos Siir! Keskusteltiin sivistyneesti heti kärkeen kuka on Isoin ja Kaunein aatoksella "mahdut mun suuhun".

Vedin vähän PäkFlippiä ettei Siiriä harmittais. Tykkäs kovin.

Siiselin ja Halppa siskon porukat vei meijät kattomaan kuin motorikelekka kulkee veen päällä.

"Oliskohan pitäny ootella sitä lunta"

Halo ja Tony heitteli leipiä. En uinut.

Se on Jeesus!

Wanna-b.

Halo tuumas et kiviä ja lapinporokoiriakin kiinnostaa moiset rossit.

Sitävastoin olis hieman asiaa tosta auton vaihdosta tuumas Halo. Meinaan Halo Tahtoo Bemarin!

Ronja ja Siiri tahto Kiinaan.

Nakotettiin viel yhteispotretti ilman Kuolemia.

Todettiin siis että Paljo välii että Sisko o vieressä, pääasia että o namia tarjolla.

Sitten takaisin kotipihaan ja eka pentuvieras, Ihana Viima tuli hoitolaiseksi muutamaksi päiväksi.

Jolle on annettu älliä hieman enempi koska Viima osasi hakeutua varjoon kytikseen.

Vähänkö meikäki.

Keskusteltiin pallon herruudesta.

Ja Viima söpöili.

Toffeeta ei paljo kiinnostanu mikään.

Seuraavat vierailevat tähdet oli Nasti ja Norri. Tässä osoitan Norrille kuin Iso ja Valtavan Tärkeä olen joten ei kantsi alkaa. Eikä Norri alkanukkaan. Norrilla oli taktiikka.

Veän kuolleeks ni varmasti hermostuu tuo täti moiseen leikkiin. Tosi epäreilua.

Näytin Nástille hienon harjani, Nástia ei kiinnostanut lainkaan. Ihme sisko.

Juteltiin Nástin kanssa henkeviä

ja muisteltiin pentulaatikkoaikoja.

Opetettiin pennulle miten katsotaan kameraan.

 Aika hyvin opetettu eikö.

Että tämmöne kesä meillä! Ei pöllöhuuhkajampi!

Mutta tällä kertaa sain painostettua sen purkamaan kamerasta edes UINTIKUVAT!

Wohoo!

No oikeasti en tasan vapaaehtoisesti paljoa ui. Mikä ei kuulemma haittaa koska;

Lanpaat on taas peltoutuneet. Ja yleensä ne sijoittuu tuon rapakon eli great riverin toiselle puolelle. Mutsi vähän meinas että en sitten ainakaan keksi lähteä leikkimään lammaspaimenta poronpaimenen lisäksi kun en kerta ui. Ku pakolla.

Kävi nääs niin että Kasvis ja kasvis-Isäntä otti meijät mukaan ja näytteli uuven "uintipaikan".

"Äiti mitä se uintipaikka on?"

Mukana tietty Piiku-the-hirmu-uimari.

Ja Kuura-the-vielä-hirmumpi uimari.

Äippä näytti mallia "näin haet esim. kepin veestä lapsein".

Piiku kannusti rannalla et KAMOON JAKSAA JAKSAA.

Meikä haisteli että "ihanku oisit jotenki märkä".

Kuura et NOU hätä, shake baby shake.

Meitsi et Juoksen sit ja kovaa karkuun.

Mutta, kasvis-Isäntä oli näppärä ja näytti että katoppa Ronja näin uidaan.

Meikä et "EISS.....".

OONMÄRKÄOONMÄRKÄOONMÄRKÄ!

TEIJÄKAIKKIEMUIDENVIKA!

brrrhh....pesujakuivaus.

T: Ei enää ikinä.

Ps. Kesä o pelloilla siinä mallissa että hukutaan heinään!